Kissa on naukunut tylsistyneenä koko aamun ja tuijotellut ulos; mikään ei huvita ja kaikki ketuttaa. Sama vika mulla. Töihin ei huvita lähteä (tosin mun ei ole pakkokaan mennä toimistolle tänään), mutta eipä huvita tehdä töitä kotonakaan. Eikä huvita edes olla kotona(kaan). Avioliiton onnellisimmat ajat (2 vuotta) ovat auttamatta takanapäin. Tuntuu siltä, että mies kaipaa jo muutakin säpinää kuin vaimon kanssa puuhastelua. Eikä vaimo jaksa välittää, jos mies tahtoo mennä niin menköön sitten. Tietenkin seurauksena on ennemmin tai myöhemmin avioero. Olen muutenkin huomannut, etten ole enää pahoillani, kun mies lähtee metsästys- tai kalastusreissuille. Itse asiassa nautin, kun saan olla rauhassa kotona, katsoa (olohuoneen) telkkarista mitä haluan ja syödä ja juoda mitä haluan (meillä mies tekee ruoat, kokin koulutus). Eikä kukaan kysele, että "MISSÄ mun avaimet/kännykkä/kamera/yms. yms." on.

Eipä hyvin mene, aamutakissa istuskelen koneella kotona kahvia lipittämässä, eikä mikään huvita. Lenkille ajattelin lähteä sehän piristäis, mut toisaalta ei huvita sekään. Raahaudun edes suihkuun. Ja mietin, mikä aneemisen blogini tarkoitus on, kun kukaan ei edes tiedä tästä. Johtopäätökseni on, että kyse on päiväkirjasta, jota en halua lähipiirini luettavaksi. Siltikään en ole päässyt vielä kirjoittamisessa tasolle, johon kai pyrin, eli vapaasti purkamaan ajatuksiani ja tuntojani. Kirjoitankin liian harvoin ja pinnallisesti. Blogini alkuvaiheista saakin varmaan kuvan, että olen täysin pinnallinen materialisti. Niin olenkin, mutta en VAIN sitä. Tunnustan addiktioni meikkeihin yms. ihanuuksiin, enkä häpeile sitä yhtään. Mielestäni nimittäin esimerkiksi kiinnostus ulkonäöstään huolehtimiseen ei millään muotoa sulje pois sitä, etteikö ihminen voisi olla MYÖS syvällisisesti ajatteleva ja tunteva sekä myös muista kuin pinnallisista "turhuuksista" välittävä. Eikun nyt suihkuun ja yritän avata itseäni paremmin jatkossa (meikkiostoksista raportoimisen ohessa =))

 

Olin loppuviikosta mieheni kanssa risteilyllä. Sen jälkeen oon ollut ihan down. Risteily meni muutoin ihan perinteisen mukavasti, ja meillä oli sviittikin, mutta fiilikset laski kuin lehmän häntä pitkin matkaa. Kotona en oo juuri miehelleni puhunut. Ennen satamaan lähtöä kotona oli kaikki vielä hyvin, ja samalla kun pakkailtiin ja silitettiin vaatteita, juotiin kuohu- ja valkoviiniä. Satamassa laivaanpääsyä odotellessa muutama drinksu. No, kun päästiin laivaan ja baariin, alkoi mieheni ruikuttaa omasta ja mun juomisesta ja halusi aloittaa ainakin puoli vuotta kestävän täydellisen raittiuden - ja  mieluiten heti paikalla. Hän ei pysty hallitsemaan juomistaan, ja mun pitää tukea häntä. Juu mielellään, mutta on mulla tekemistä omankin juomisen kurissa pitämisessä. Enkä halua täydellistä raittiutta, edes puoleksi vuodeksi enkä edes kuukaudeksi. Tätä on nimittäin kokeiltu noin vuosi sitten ja mies sinnitteli sen kuukauden, mulla paloi käämit heti kun kaikki alkoholi oli ehdottomasti kiellettyä (vastoin mun tahtoa). Kaksi viikkoa kärvistelin ja kiukuttelin ja sitten totesin miehelle että mä otan saunakaljat nyt, sano mitä sanot.

Risteilyyn palatakseni, mieskin tajusi ettei juuri ole järjen häivää vetää kännit, lähteä laivalle ja päättää alkaa absolutistiksi juuri siellä. Sitten tunnelma vähän jo kohosi, ja bailattiin pilkkuun asti. Aamulla tokkurassa meriaamiaiselle ja siitä se biletys sitten taas lähti .Mutta iltapäivällä soi mieheni puhelin. Mieheni oli viime viikonlopun mökillä (minäkin la-su), mutta mies jäi vetämään viinaa sunnuntaiksikin. Eräs nainen (seurusteli ennen mieheni serkun kanssa) soitti ja kyseli ilmeisesti missä mieheni tänä viikonloppuna on, kun mies oli hänelle soittanut sunnuntaina ja pyytänyt luokseen mökille (sen jälkeen tietysti kun minä olin lähtenyt). Mies ei kuulemma edes muista koko juttua. Eikä halua puhua asiasta. Eihän se puhumalla miksikään muutukaan, mutta V*****AA ihan sairaasti. Nimittäin luotin mieheeni, ja niin kornilta ja naivilta kuin se kuulostaakin, avioliittomme perustui luottamukseen...viime perjantaihin saakka. Tiedän myös, että tämä kuulostaa liioittelulta, eihän nainen edes tullut mökille silloin (kai?). Mutta mitä oli miehelläni mielessä???? Tiedossa on, että hän petti ex-vaimoaan mennen tullen (ei mun kanssa, oli jo eronnut silloin).

Nyt mies on käärmeissään, kun en puhu enkä pussaa, vaan hakeudun omiin oloihini. Olis edes onnellinen että en mäkätä. PRKL!!!!!

Mietin ihan tosissani, onko tää enää sen arvoista, mitä se oli ennen (kun vielä luotin mieheeni). Työtkään ei vois vähempää kiinnostaa just nyt, mutta pakkohan ne on hoitaa. Ja eilen vedin lasin punkkua (ihme että vain lasin) vastoin mieheni toiveita ja pyyntöjä siitä raittiudesta. Paskat siitä, kun ei oo enää avioliitolla pohjaa. Repiköön siitä.

Maanantai: Timanttimikrohionta; ihana kasvohoito - olin maanantaina kokeilemassa ja menen varmaan uudestaankin, koska naamassa näkyi tuloksia jo ekalla hoitokerralla.

Tiistai -illan ratoksi pullo valkoviiniä telkkaria katsellessa.

Keskiviikkona kävin jälleen kerran hakemassa yliopiston lukukausitarran opiskelijakorttiin... Illan ratoksi 2 lasia valkoviiniä telkkaria katsellessa.

Torstai on toivoa täynnä -kävin juoksulenkillä (n.7-8 km). Tää mun blogi on ehkä maailman karuin ja yksinkertaisin, kun en ole vaivautunut opettelemaan hallintaa. Esimerkiksi en osaa tehdä kategorioita. Mut opettelen joskus jos jaksan...

 

Käytiin eilen likkakaverin kanssa Ikeassa. Mun ei pitänyt ostaa muuta kuin 2 LACK-hyllyä. Ostin myös kahdet verhot, päiväpeitteen, laseja ja servettejä. Illalla vetäistiin puna- valko- ja kuohuviiniä ja saunottiin. Baariinkin oli tarkoitus lähteä, mutta ei jaksettu. Tänään pitäis käydä toimistolla, mutta en jaksa. Meen sitten aamulla aikaisemmin...

• Salaattiaineksia, leipää ja hedelmiä - hyvä hyvä!
• 2 toppia
• 2 pulloa kuohuviiniä ja 2 pulloa valkoviiniä